Kermis järjesti mulle ohjelmaa työpäivän tylsiin hetkiin.

Mukaan haastetut kertovat 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään sekä pelin säännöt omassa blogissaan. Sitten heidän tulee haastaa 7 muuta bloggaajaa mukaan ja ilmoittaa haastettujen nimet. Heidän tulee myös jättää kommentti asiasta ko. henkilöiden blogeihin, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja katsoa ohjeet haastajan blogista.

1. Olen nirso. Tää nyt tuskin on mikään uutinen niille, jotka mut tuntee. Pienestä asti olen ollut tosi valikoiva sen suhteen, mitä pistän suuhuni. En siedä tomaattia enkä suurinta osaa muistakaan kasviksista, paitsi kurkkua ja porkkanaa. Hernekeitto on pahaa, maksalaatikko on pahaa, vaikka mikä on pahaa. Meillä on varmaan alle 10 semmoista vakioruokaa, mitä tehdään (evääksi töihin ja kotona syötäväksi) ja sitten jokunen uudempi tai erikoisempi tai isotöisempi. Trust me: et halu lähtee mun kans ulos syömään.

2. Kerron liikaa itsestäni. Tämäkään tuskin ylläri kavereille... Olen vain monesti huomannut, kuinka paljon esimerkiksi työkaverini jo muutaman viikon jälkeen tietävät minusta (tai tietäisivät jos muistaisivat), kun taas itse en tiedä läheskään yhtä paljon asioita muista. 

3. Oikeastaan mua ei edes kiinnosta muitten tekemiset. Siis toki kavereiden kuulumiset ja sen semmoiset kiinnostaa, mutta en oikein osaa esittää vastakysymyksiä tyyliin "entäs itse?", kun esimerkiksi työkaverit kysyvät viikonloppusuunnitelmista tai asuinpaikasta tai mistä vaan. Kaikkein vähiten kiinnostaa muinaisten luokkakavereiden kuulumiset (hei, jos ei olla pidetty yhteyttä kutosluokan jälkeen ni mikä saa sut ajattelemaan että haluaisin kertoa sulle mitä olen sen jälkeen tehnyt ja vieläpä kuulla mitä sinä olet sen jälkeen tehnyt!?).

4. Loukkaannun sisäisesti hyvinkin helposti. Ja tiedän sen itse, siksi en loukkaannukkaan ulkoisesti :) Mulle käy esimerkiksi useasti niin, että kun pyydän kavereita vaikka luokseni viettämään synttäreitäni tai mitä tahansa illanistujaisia, niin vastaus on että "katellaan jos ei tuu muuta". Tulee semmoinen tunne, että kylläpä kiinnostaa mun seura tosi paljon, jos mun seurassa oleminen on viimeinen vaihtoehto, jos ei parempaakaan ole. Samoin jurppii, kun käyn kuitenkin aika harvakseltaan tuolla kotipaikkakunnalla ja siellä päin, ja vaikka olen kuukausia etukäteen ilmoittanut siellä päin oleville kavereille ilmoittanut että silloin olisi tosi kiva nähdä, niin he eivät onnistu järjestämään mulle aikaa. Enkä tietenkään kehtaa näistä sanoa mitään; tietenkin yritän ehdottaa jotain vaihtoehtoista ratkaisua että no onnistusko tää tällä tavalla, mutta usein vastapuoli ei jostain syystä ole valmis tulemaan vastaan pätkääkään.

5. En tule toimeen vanhempieni kanssa. Tämäkään tuskin mikään uutinen. En vaan koskaan ole ollut heidän kanssaan läheinen. Ei siinä mitään sen kummempaa tragediaa ole. En ole koskaan kertonut sydänsurujani tms heille, toisin kuin pikkusiskoni. En ole koskaan kertoillut heille poikaystävistäni ja ne vakavammat tapaukset ovat sitten vain tupsahtaneet kylään ja vanhemmat ovat saaneet ihan itse päätellä, mikä meidän suhteemme on. Nykyisen mieheni he olivat nähneet ehkä muutaman kerran, kunnes saivat osoitteenmuutoskortin, josta saivat tietää, että muutamme yhteen. En huoli heitä mielelläni usein kylään (ainakaan yökylään tai muuten pidemmäksi aikaa) ja heidän luonaan käydessä mulla saattaa mennä hermo parissa tunnissa niin että lähdenkin takaisin kotiin. Vaikka matkaa on ollut vaihtelevasti 300-400 km...

6. Olen rapakunnossa. En ole koskaan ymmärtänyt urheilun ja kuntoilun päälle. Olen harrastanut ratsastusta ala-asteelta asti, lukiossa päivittäin kun tuli omat hevoset kuvioihin. Voitte kuvitella, miten kuntoni on romahtanut lukion jälkeen, kun luovuin hevosista, enkä ole osannut aloittaa muita harrastuksia. Tai kyllähän mä lenkkeilen koiran kanssa...

7. Täydellinen rentous ja raukeus ja onnellisuus löytyy, kun istuu miehen porukoiden mökin saunan lauteilla miehen kanssa ja katselee ikkunasta aurinkoista järvimaisemaa. <3

Haastan:
Genre

Anttila

Pinni

hejoko

Peruna

Iso-Aasi

Lotta

Murska

Vähän isompi lössi, koska luulen osan jo tähän meemiin vastanneen.